Historiikki
Luku 1. Katsaus menneisyyteen
Luku 2. Ensimmäinen sota
Luku 3. Toinen sota ja aikamme suurin taistelu
Luku 4. Välitila
Luku 5. Kolmannen sodan alku
Luku 6. Sota synkkenee
Luku 7. Koulun tapahtumat lukuvuonna 2007-2008
Luku 8. Sota kesän osalta
Luku 9. Toinen hyökkäys
Luku 10. Vuoden 2009 alku
Luku 11. Lukuvuoden 2008-2009 päätös
Luku 12. Hiljainen ajanjakso
Luku 13. Syksy 2009
Luku 14. Rehtori Dumbledoren viimeinen päivä
Luku 15. Maailma mullistuu
Luku 16. Dumbledoren seuraaja
Luku 17. Uusi ministeri
Luku 1. Katsaus menneisyyteen
31. joulukuuta 1926. Nuori noita menehtyy synnytyksessä pienessä orpokodissa, jonne hän on raahautunut viimeisillä voimillaan. Hänen poikansa jää eloon, eikä osoita pienintäkään merkkiä heikkoudesta. Tämä omituisen nimenkin saanut poika, joka jäi asumaan orpona syntykotiinsa, ei edes itke. Hän on Tom Lomen Valedro, poika joka tuli myöhemmin muuttamaan velhomaailmaa enemmän kuin luultavasti kukaan muu velho tai noita ikinä.
Tällä hetkellä varmasti joka ikinen velhomaailmaan kuuluva tuntee Valedron. Myös osa heistä, jotka eivät taikaväkeen kuulu, tuntevat hänet. Lordi Voldemortiksi itsensä nimennyt Valedro alkoi 1970-luvulla toteuttaa pitkään suunnittelemaansa sotaa velhomaailmaa vastaan. Hän halusi hävittää tästä maailmasta kaikki, jotka eivät olleet tarpeeksi arvokkaita elämään siinä. Jästit, jästisyntyiset, surkit, verenpetturit - häneltä ja kannattajiltaan ei helposti armoa saanut. Vain hänelle uskolliset saisivat jäädä henkiin.
Luku 2. Ensimmäinen sota
Velhomaailma oli kauhun vallassa. 1970-luku oli yhtä synkkyyttä, joskin kellään ei ollut aavistustakaan, että ajat voisivat vielä pahentuakin. Tämä ensimmäin hirvittävä ajanjakso sai kuitenkin päätöksensä, kun Lordi Voldemort valitsi seuraavan uhrinsa.
Vuoden 1981 lokakuun viimeisen päivän tapahtumat eivät esittelyä kaipaa. Lordi Voldemort murtautui James ja Lily Potterin taloon, aikeenaan surmata koko perhe mukaanlukien pieni poika, Harry Potter. Jotain kuitenkin tapahtui. Voldemort tuhoutui, ja orvoksi jäänyt Harry jäi henkiin.
Ilmiömäisen henkiinjäämisen vuoksi Potterista tuli kuuluisa, ja jo lapsena maailma tunsi hänen nimensä yhtä hyvin kuin se oli tuntenut Voldemortinkin nimen. Rauhaa kesti yli kymmenen vuotta, tai siltä se ainakin pintapuolin vaikutti. 1990-luvulla saatiin ensimmäiset todisteet siitä, että Voldemort ei ollut lopullisesti tuhottu. Oli kuitenkin eri asia, suostuttiinko tätä uskomaan. Taikaministeri Cornelius Toffee pimitti tiedon maailmalta. Uuden sotatilanteen mahdollisuuteen ei suostuttu uskomaan.
Tylypahkan surullisenkuuluisilla kolmivelhoturnajaisilla oli kuitenkin surullinen päätös. Yksi koulun oppilaista sai surmansa, ja tapahtumaa todistanut Potter näki, kuinka Voldemort palautettiin ruumiisensa. Potter pääsi pakenemaan, mutta edelleenkin yleinen mielipide oli, että Voldemort oli edelleenkin kuollut ja kuopattu.
Luku 3. Toinen sota ja aikamme suurin taistelu
Kahden vuoden päästä, vuonna 1996, tilanne kuitenkin muuttui. Kun myös ministeri Toffee näki Voldemortin täysissä voimissaan taikaministeriössä, oli vihdoin myönnettävä tämän paluu.
Toinen sota tämän ja velhomaailman välillä alkoi. Ajat olivat jälleen synkät. Ministeriksi nousi vuoden ajaksi Rufus Rymistyir, joka oli ainakin pätevämpi kuin edeltäjänsä. Se ei kuitenkaan riittänyt kuolonsyöjien mahtia vastaan. 1. elokuuta Rymistyir sai surmansa, ja kuolonsyöjät ottivat ministeriön valtaansa. Ministerinä toimi Pius Sakia, joka oli täysin kuolonsyöjien tahdon hallitsema.
Voldemortin valta tuntui ylitsepääsemättömältä. Kun ministeriökin oli voimaton, oli enää Feeniksin kilta, joka saattoi taistella pimeyden ruhtinaan kannattajia vastaan. Feeniksin kiltakin toimi tietysti salassa, joten velhomaailma tunsi olonsa hyvin epätoivoiseksi. Potterin, Valitun, koko taikaväen toivon, uskottiin paenneen, vaikka todellisuudessa hän oli taistelemassa Voldemortia niiltä osin miltä pystyi - tuhoamassa hirnyrkkejä.
Hirnyrkit oli tuhottu hieman yli vuoden työn jälkeen. Potter oli valmis taistelemaan Voldemortia vastaan ensimmäistä kertaa niin, että he olivat tasavertaiset. "Aikamme suurin taistelu" käytiin 2. lokakuuta 1998.
Taistelu oli pitkä. Pikkuhirttivaaran kylän hautausmaasta ei jäänyt lähes mitään jäljelle kahden velhon taistelusta. Useita tunteja kului, eikä mikään näyttänyt tuottavan tulosta. Kukaan ei tiedä, mitä taistelussa tarkalleen ottaen tapahtui - varmaa oli vain se, että yömyöhään kuului valtava räjähdys hautausmaalla, ja sinne rynnänneet jästit löysivät kahden menehtyneen taistelijan jäänteet. Sota oli ratkennut, mutta kummankin osapuolen johtajat olivat mennyttä. Tietysti velhomaailma iloitsi Pimeyden ruhtinaan kaatumisesta, jonka uskottiin olevan tällä kertaa myös lopullinen, mutta Potterin menettäminen oli raskasta kaikille. Voldemortin jäännökset katosivat kuin savuna ilmaan siinä missä Potter haudattiin Godrickin notkoon.
Luku 4. Välitila
Azkaban sai toisen sodan päätteeksi valtavasti uusia kuolonsyöjiä selleihinsä, mutta moni heistä juoksee edelleenkin vapaalla jalalla. Helppoa tuo sodanjälkeinen aika ei heille kuitenkaan ollut. Kuolonsyöjiä vainottiin jatkuvasti, eikä heillä enää ollut johtajaa jonka neuvoja kuunnella. Mutta he eivät luovuttaneet, vaikka niin olisi voinut luullakin. Moni jaksoi vielä uskoa hallitsajansa uuteen nousuun, ja kuolonsyöjät jatkoivat toiveikkaina toimiaan, odottaen vain Voldemortia joka vielä palaisi palkitsemaan heidät ahkeruudestaan. Olihan tämä noussut jo kerran tuhkistaan.
Odotus kävi pitkäksi, mutta sinä aikana kuolonsyöjät ehtivät tehdä kaikenlaista hyödykseen. Järjestettiin piilopaikkoja, ryhmityttiin, värvättiin uusia jäseniä ja levitettiin verkostoa aina vaan pidemmälle. Huhupuheiden mukaan jopa Tylypahkassa toimi noina aikoina pieni joukko oppilaita, jotka levittivät tietoa muille, keräsivät listaa potentiaalisista kuolonsyöjistä ja opiskelivat niska limassa pimeyden voimia palvellakseen Pimeyden ruhtinasta tämän vielä palatessa.
Kuolonsyöjät toimivat hitaasti ja varmasti, ja saivat varmistua siitä että heidän työnsä pysyi salassa. Velhomaailmalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä todellisuudessa oli koko ajan meneillään.
Tällä välin Voldemortia vastustanut puolisko maailmasta vietti rauhaisaa aikaa. Toisen sodan jäljiltä maailma oli tietty sekaisin, mutta Pius Sakian tilalle ministeriksi nimetty Kingsley Kahlesalpa hoiti korjaustyöt hienosti. Kahlesalpa oli virassa aina vuodesta 1998 lähtien 10. marraskuuta 2006 saakka, jolloin hän jäi ansaitulle varhaiseläkkeelle. Tämän jälkeen hänen tilalleen nimitettiin nuorempi seuraaja, Eric Mattson.
Tämä rauhan välitila kesti lähestulkoon kymmenen vuotta. Velhomaailmalla ei ollut mitään havaintoa siitä, kuinka sivukaduilla kuhistiin ja kuinka pimeän piirtoja piirrettiin käsivarsiin enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kuolonsyöjien silloisen ryhmän johtaja, Severus Kalkaros, kuoli vuonna 2006 (hänen tyttärensä on yhä elossa). Uudelle johtajalle ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä
Voldemort oli tulossa, hän oli antanut merkin kuolonsyöjille ja valmistautui hyökkäykseen.
Luku 5. Kolmannen sodan alku
Kaikki muuttui, kun Voldemort joukkoineen teki vuosisadan pahimman yllätyshyökkäyksen ministeriöön 31. joulukuuta 2007. Järkytyksen ja kauhun keskellä ministeriö oli täysin voimaton, ja olisi voinut helpostikin menettää valtansa kuolonsyöjille, mikäli he olisivat siihen pyrkineet. Kuolonsyöjät kuitenkin poistuivat aikansa riehuttuaan, jättäen tosin jälkeensä pahemman sekasorron kuin koskaan ennen.
Jälleen kerran oli ministeriön aika selittää sotatilanne velhomaailmalle, ja ryhdyttävä toimiin mahdollisimman pian. Siinä tosin kesti taas aikansa - pelon keskellä jopa aiempia hieman kokeneempi, hyökkäyksessä surmansa saaneen Eric Mattsonin tilalle nimitetty uusi ministeri William Amber tunsi olonsa voimattomaksi. Ei tiedetty, miten menetellä ja rauhoittaa kansaa, ja alkuun päädyttiin julkaisemaan itsesuojeluopas, joka vain sai kansan raivon valtaan. He halusivat tekoja, eivät kirjoja.
Uusia auroreita ei kuitenkaan koulutettu ihan hetkessä, kuten ei myöskään vanginvartijoita ja muita tarvittavia ammattilaisia. Oli kuitenkin muistettava, että velhomaailma oli täysin tyytynyt rauhaan eikä ollut kuvitellutkaan, että olisi tärkeää pitää oikeuden puolustajia valmiina taisteluun.
Luku 6. Sota synkkenee
Eikä kulunut aikaakaan, kun sodasta sai kärsiä myös Tylypahka. Puolet kuolonsyöjistä onnistui tunkeutumaan Tylypahkaan, kun taas toiset puolet kävivät ministeriön kimppuun. Hyökkäys tapahtui 10. kesäkuuta 2008, eli hieman ennen kesäloman alkua.
Myöhemmin todettiin, että hyökkäys Tylypahkaan tehtiin vain, jotta Albus Dumbledore pysyisi varmasti koululla eikä saapuisi ministeriöön auttamaan. Tylypahakan hyökkäyksessä jäljet eivät olleet yhtä pahat kuin ministeriössä. Kaksi oppilasta sai surmansa, ja heidän lisäkseen menehtyi myös jästitiedon silloinen opettaja Janie Ellen.
Ministeriön puolella tuhot olivat mittavammat, olihan sinne lähetetty kuitenkin kokeneimmat kuolonsyöjät. He myös onnistuivat aikeessaan siepata ministeri William Amber, joskin tämä onnistui pakenemaan ja palasi ministeriöön kolme viikkoa myöhemmin. Sankariksi nimitetty Amber toi ministeriölle lisäksi arvokkaita tietoja kuolonsyöjien suunnitelmista, joten jotain hyötyä tästä tragediastakin oli.
Luku 7. Koulun tapahtumat lukuvuonna 2007-2008
Sodan alkamisen jälkeen ajat koulussa kävivät levottomiksi. Oppilaat eivät tunteneet oloaan turvalliksi, eivät etenkään koulussa tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen. Niskoittelua ja kapinointia esiintyi enemmän kuin pitkiin aikoihin. Myös muutama opettaja lopetti työnsä halutessaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa. Työpaikkoja jäi siis vuoden alussa vapaiksi monia, ja tämän vuoksi kouluun oli helppo päästä opettamaan. Myös yksi kuolonsyöjä, Jarek Kovacevich, onnistui luikertelemaan sisälle kouluun pimeyden voimilta suojautumisen opettajan roolissa.
Lukuvuoden tupamestaruuden voitti Luihuinen. Huispauskisoissa voiton vei Puuskupuh.
Palkinnot jaettiin lukuvuoden päätösjuhlassa 30. kesäkuuta 2008. Kesäloma oli luultavasti tervetulleempi kuin koskaan ennen..
Luku 8. Sota kesän osalta
Heinäkuun 2008 aikana tapahtui myös joukkopako Azkabanista. Karanneiden vankien joukossa oli muunmuassa pahamaineiset kuolonsyöjät Bellatrix Lestrange, Fenrir Harmaaselkä sekä Jacob "Teurastaja" Macnair. Nämä palaavat palvelemaan herraansa Voldemortia.
Feeniksin kilta onnistuu tuhoamaan kaksi kuolonsyöjien piilopaikoista ministeriön nimeen. Feeniksin killan olemassaolo ei siis ole edelleenkään selvinnyt kuolonsyöjille.
Feeniksin kilta vahvistui kesän aikana uusilla jäsenillä, joskin heidän lukunsa kuolonsyöjiin verrattuna on varsin pieni. Feeniksin killassa jäseniä on noin 50, kun taas kuolonsyöjien luvuksi laskettiin elokuussa yli 500.
Kesä 2008 oli siis vähemmän voittoisa kuolonsyöjille. Oppilaat saattoivat palata kouluun hieman luottavaisin mielin kohti seuraavaa lukuvuotta, joka alkoi 1. syyskuuta 2008.
Luku 9. Toinen hyökkäys
Tilanne pysyi suhteellisen rauhallisena. Outojen kuolemien ja katoamisten määrä väheni
Myöhemmin vuonna 2008, lähellä jouluaattoa, tapahtui toinen hyökkäys. Tämä hyökkäys tapahtui Tylyahossa, samana päivänä kun siellä vietettiin ministeriön järjestämää hyvänmielen Joulufestareita. Kuolonsyöjien käsitys hauskanpidosta oli kuitenkin erilainen, ja festarit päättyivät kaaokseen kuolonsyöjien hyökätessä lähinnä huvin vuoksi juhlaväen keskelle. Vahingoilta ei vältytty, joskin kaaoksesta koitui harmia enimmäkseen kuolonsyöjälle. Paikalla päivystäneet aurorit saivat kuitenkin muutaman pimeän voimien kannattajan napattua. Joulumieli oli kuitenkin tyystin kadonnut vielä seuraavankin päivän ajan.
Hyökkäyksen myötä Voldemort otti paremman kurin käyttöön kuolonsyöjien keskuudessa. Vastaavia typeryyksiä hän ei enää sallisi. Huhujen mukaan kuolonsyöjien keskuudessa aloitettiin myös voimakkaan iskun suunnitteleminen..
Luku 10. Vuoden 2009 alku
Tylypahkan turvatoimet tiukentuivat entisestään Tylyahossa sattuneen hyökkäyksen jälkeen, mutta edes se ei estänyt koko koulun huulilla yhä olevan mysteerisen varkauden sattumista. Maaliskuussa pieni joukko koulun oppilaita (Ashley Redd, Katya Ayr sekä Boyd Aureole) onnistui nimittäin varastamaan huispauspokaalin, ja kuljettamaan sen Kiellettyyn metsään kätkettäväksi.
Tämä tapaus oli merkittävä myös sodan kannalta, nimittäin vaikkei kukaan olisi sitä voinut uskoakaan, pokaalin varastaminen esti kuolonsyöjien pahanlaatuisen murtautumisen Tylypahkaan. Nimittäin Kielletyssä metsässä pokaalin piilotuspaikkaa etsineet oppilaat törmäsivät kuolonsyöjiin, jotka olivat aikeissa hiipiä metsän kautta koulun porteille, jotta loput kuolonsyöjätkin pääsisivät linnaan.
Ei tiedetä vieläkään, kuinka kuolonsyöjät metsään pääsivät, mutta toisaalta myös koko tilanne on jäänyt vain näiden kolmen oppilaan sekä metsän kuolonsyöjien väliseksi. Koulun sääntöjä rikkoneet oppilaat kun eivät tietenkään halunneet tunnustaa liikkuneensa metsässä ja varastaneensa vieläpä huispauspokaalin.
Kuolonsyöjien tärkeät suunnitelmat menivät siis pieleen, sillä koulun valloittaminen keskeytyi jo metsässä. Oppilaat onnistuivat nimittäin pysäyttämään kuolonsyöjien etenemisen. Voldemort oli tapauksessa raivoissaan. Tästä voidaan olettaa, että hänellä oli jotain hyvin tärkeää tehtävää koulun kanssa, vaikkei tiedetäkään, mikä hänen suunnitelmansa oikein oli.
Luku 11. Lukuvuoden 2008-2009 päätös
Tylypahka siis säilyi kuin säilyikin rauhassa lukuvuoden loppuunkin asti. Keväällä ehdittiin järjestää vieläpä täysin onnistuneet vappujuhlat, jotka kohottivat oppilaiden mielialaa melkoisesti. Lisäksi juhlissa kerättiin myös varoja koululle, jonka toimeentulot olivat vähentyneet ministeriön köyhdyttyä sodan myötä.
Kesäloma alkoi 30. kesäkuuta 2009. Päätösjuhlissa rehtori Dumbledore kehotti oppilaita viettämään kesänsä levollisin mielin. Hän nimittäin uskoi, että kesä tulisi olemaan sodan kannalta hiljaista aikaa, ja ihme kyllä, niin myös tapahtui. Rehtori uskoi kuitenkin lisäksi, että talven tullessa asiat eivät olisi enää samoin. Sitä hän ei kuitenkaan maininnut oppilaille..
Tupamestaruuden itselleen voitti tällä kertaa Rohkelikko. Huispausmestaruuden vei itselleen Luihuinen, joskin tuvan voitto ei aiheuttanut samanlaista juhlaa kuin mitä tavallisesti - oikea pokaali kun oli nimittäin edelleenkin kadoksissa, ja heille jouduttiin myöntämään varapokaali.
Luku 12. Hiljainen ajanjakso
Kuten oli uskottu, kesää myöten koitti hiljaisempi ajanjakso. Tämä tosin aiheutti myös toisaalta pelkoa ministeriön ja Killan puolella: Voldemortin uskottiin vakaasti suunnittelevan jotakin.
Ministeriö otti kuitenkin hiljaisesta ajasta hyödyn ja keskittyi kouluttamaan pikavauhtia uusia auroreita. Lisäksi mm. säädettiin uusia lakeja, joiden myötä sai lähtöpassit vankilaan yhä helpommin, sekä järjestettiin kursseja, jolla velhot saivat opetella itsepuolustusta.
Azkabanin turvatoimia myös tiukennettiin. Ankeuttajavartioiden lisäksi töihin laitettiin myös lukuisia velhoja valvomaan, etteivät ankeuttajat pääse vaihtamaan puoltansa.
Uutta kohua aiheuttanutta lakia alettiin suunnitella. Ray King nimittäin vaati, että elinkautiseen tuomitut kuolonsyöjät pitäisi antaa ankeuttajien suudeltavaksi. Koko kesän kestäneet neuvottelut kuitenkin päätyivät ehdotuksen hylkäämiseen, joskin lailla on yhä vielä kannattajansa.
Luku 13. Syksy 2009
Uusi lukuvuosi starttasi Tylypahkassa jälleen. Ja mikä olisikaan paras tapa aloittaa se kuin lajittelun jälkeisellä ruokasodalla?
Kaikki alkoi, kun toisen suurperheen poika, Jared Farraday, tähtäsi kermaleivoksen kohti vihollissuvun tyttöä, Yvonne Grayta. Kaaos oli taattu, kun muutkin koulussa opiskelevat perheenjäsenet liittyivät mukaan. Kahden suurperheen välinen taistelu jäi ikuisesti koko koulun oppilaiden mieleen.
Uutta verta oppilaiden lisäksi kouluun saapui myös henkilökunnan osalta. Näihin lukeutui muunmuassa kirjastonhoitaja Samantha Baxter, jonka synkempää puolta ei luultavasti kukaan voisi päältäpäin uskoa: hän on nimittäin kuolonsyöjien kannattaja.
Tilanne oli siis se, että kouluun oli soluttautunut jo kaksi pimeän voimien kannattajaa koulun osalta.
Onneksi koulusta löytyi myös toise puolen kannattajat. Muutaman kiltaan kuuluvan opettajan lisäksi koululla perustettiin salainen Voldemortin vastainen ryhmittymä, Suojeliuskaarti, jonka johdossa ovat Roman Wilburn ja Rami Randall. Suojeliuskaartin toiminta on puhaltanut uutta toivoa niihin oppilaisiin, jotka tähän ryhmään kuuluvat.
Luku 14. Rehtori Dumbledoren viimeinen päivä
Talvi koitti, ja oli viimeinen päivä ennen Tylypahkassakin alkavaa joululomaa. Kukaan ei kuitenkaan voinut kuvitellakaan, kuinka se saisi päätteensä...
17. joulukuuta 2009 oppilaille oli myönnetty yksi ylimääräinen Tylyahopäivä. Neljä koulun oppilasta, Ashley Redd, Katya Ayr, Ronit Lynch sekä Delfine Lotter näkivät sattumalta, kuinka rehtori Dumbledore poikkesi matkalta metsään. Uteliaat oppilaat päättivät huvin vuoksi seurata tätä, nähdäkseen mihin rehtori oikein suuntasi, ja joutuivat kauhukseen todistamaan, kuinka kuolonsyöjät ilmiintyivät tyhjälle aukiolle ja kävivät rehtorin kimppuun.
Oppilaat uskoivat luottavaisin mielin rehtorin selviytyvän, mutta kun yksi kuolonsyöjistä äkkinäisesti uhkasi Delfine Lotterin henkeä, tilanne kärjistyi nopeammin kuin kukaan tajusikaan. Rehtori Dumbledore ei voinut antaa oppilaansa kuolla, ja hän antautui kirousten uhriksi. Rehtorin viimeiset sanat kuuli Katya Ayr, ja ne kuuluivät näin:
"Älkää surko minua, mikään ei ole lopullista. Elämässä on oltava valmis tekemään uhrauksia. Viimeisenä toiveenani tahdon vain sanoa, että olisi mukavaa jos huispauspokaali eksyisi takaisin paikalleen. Se merkitsee paljon oppilaille.”
Tämän jälkeen rehtoriin iski tappokirous, jonka lähetti Voldemortin pitkäaikainen kannattaja, Bellatrix Lestrange. Dumbledoren kuolema ei kuitenkaan ollut täysin normaali - hänen ruumiinsa nimittäin yksinkertaisesti katosi kuoleman jälkeen. Paikalla olleet pystyivät kuitenkin todistamaan, että kirous todellakin osui häneen.
Luku 15. Maailma mullistuu
Dumbledoren surma aiheutti luonnollisestikin vähintäänkin yhtä suuren hälinän kuin mitä aiheutti Harry Potterin kuolema. Ensiksi lehtien sivut täyttyivät surunvalitteluista, ja koko Iso-Britannia hiljeni suremaan rakastetun rehtorin kuolemaa. Jopa ulkomailta kerääntyi huomattava määrä velhoja ja noitia seuraamaan Dumbledoren hautajaisia, joskin hautajaiset jouduttiinkin pitämään ilman todellista hautausta - eihän hänen ruumistaan ollut jäänyt mitään jäljelle.
Seuraavaksi lehdet saivat uudet otsikkonsa koskien spekulointia Dumbledoren kuolemaan liittyen. Kaikki eivät nimittäin uskoneet rehtorin kuolemaan, olihan hänen ruumiinsa kadonnut. Kaikenlaisia huhuja pistettiin liikkeelle, villeimmät löytyivät tietysti Saivartelijan sivuilta. Vahvimmaksi käsitykseksi jäi kuitenkin se, että rehtorin feenikslintu liittyisi asiaan jotenkin. Vahvat feenikslinnuthan pystyvät tunnetusti kantamaan vahvojakin taakkoja, ja uskollisen lemmikin uskottiin vakaasti pystyneen siirtämään edesmenneen omistajansa ruumis niin, ettei se jäisi kuolonsyöjien pilkattavaksi. Ruumiin etsinnät ovat käynnissä.
Dumbledoren seuraajaa ei ole vielä valittu, mutta se julkistetaan lähipäivinä. Päätöksen tekee taikaministeri William Amber.. mutta juontuuko hänen päätöksensä omasta tahdosta?
Luku 16. Dumbledoren seuraaja
Ministeriössä käytiin taukoamatta kiivasta keskustelua Dumbledoren seuraajan valitsemisesta. Suuri osa oli sitä mieltä, että Tylypahkan opettajakunnasta ei löytyisi ketään virkaan sopivaa, ja myös ministeri oli samaa mieltä asiasta. Oltiin lähes varmoja siitä, että rehtorin valitsemista lykättäisiin myöhemmäksi ja kouluun lähetettäisiin ministeriön virkamies pitämään kuria yllä väliaikaisesti, kun taikaministerin mielipide asiasta yhtäkkiä muuttui.
William Amber päätti yhtäkkiä, että sopiva rehtori löytyykin koulun opettajien keskuudesta. Hän perusteli valintaansa kertomalla, että hän tunsi tämän miehen entuudestaan ja oli saanut suosituksia monilta tuttaviltaan. Valinta kuitenkin oli monien mielestä yllättävä. Ministeri Amber oli sitä mieltä, että koulussa vuoden verran opettanut, puoliksi puolalainen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Jarek Kovacevich olisi sopiva rehtorin virkaan.
Ministerin päätökseen ei kuitenkaan muilla ollut sanomista. Päätös lyötiin lukkoon ja virallinen päätös julkistettiin tänään, 1. tammikuuta 2010, aamupäivällä ministeriön oikeussaleissa.
Päätös on aiheuttanut paljon ihmetystä ja epäilyksiä. On esitetty jo väitteitä, ettei ministeri ollut itse päätöksen takana, vaan että hänet oli joko komennutettu, tai että häntä oli ehkä kiristetty. Velhomaailman sankarina tunnettu Amber on kuitenkin kiistänyt asian naureskellen ja todennut, että onhan hän päässyt kerran pakoon itse Pimeyden ruhtinaalta kuolonsyöjien siepattua hänet, eikä häntä näinollen pimeän voimien kannattajat saisi noin vain alistumaan tahtoonsa.
Jarek Kovacevich on virallinen rehtori, mutta hänellä ei ole enää aivan yhtä täydelliset oikeudet kuin mitä edeltävällä rehtorilla oli. Hän saa kuitenkin rehtorin työhuoneen käyttöönsä, ja saa päättää suurimmasta osasta päätöksistä.
Alkuun rehtori Kovacevichin oikeudet olivat täydet, mutta hänen yllättävä ensimmäinen julistuksensa sai ministeriön työntekijät supistamaan hieman rehtorin valtaa. Heti ensimmäisenä Kovacevich päätti nimittäin saman tien, ettei jästitietoa enää opetettaisi "hänen" koulussaan. Jästitiedon opettaja sai siis lähtöpassit koulusta.
Tämän tapauksen jälkeen Tylypahkasta vastaavat virkamiehet poistivat rehtorilta oikeuden karkottaa niin opettajia kuin oppilaitakin koulusta. Jästitiedon opetusta he eivät saaneet takaisin, mutta muiden opettajien ei tarvitse kuitenkaan pelätä erotetuksi tulemista. Oppilaiden erottamispäätöksestäkin vastaavat yhä vain oppilaiden tuvanjohtajat. Muut säännöt ovat kuitenkin rehtorin muokattavissa, mutta uusia säädöksiä ei ole vielä tähän mennessä asetettu.
Luku 17. Uusi ministeri
Jälleen kerran valta vaihtuu merkittävissä piireissä. Luotettavana pidetty William Amber tunnusti maaliskuussa 2010 olleensa useampaan otteeseen komennuskirouksen alaisena viime joulukuussa. Intohimoisena kuolonsyöjien vastustajana tunnettu Amber on ollut tapauksesta häpeissään jo pidemmän aikaa, mutta yritti kuitenkin jatkaa ministerin uraansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Henkiset paineet kävivät lopulta kuitenkin liian suuriksi, ja ministeri jätti eroilmoituksensa maaliskuun 2. päivä.
Pelätään, että kuolonsyöjät ovat vaikuttaneet Amberin kautta moniin tärkeisiin joulukuussa tehtyihin päätöksiin, kuten esimerkiksi päätökseen Dumbledoren seuraajan valitsemisessa. Tutkinnat ovat yhä kesken, ja ne etenevät hitaasti.
Ministeriö oli jälleen suuren päätöksen edessä. He eivät olleet aivan varmoja, mitä uudelta ministeriltä vaadittaisiin. Selvää oli kuitenkin, että nyt oli tarvetta ministerille, joka voisi uudistaa velhomaailmaa ja joka pysyisi virassaan kauemmin kuin edeltäjänsä. Ehdokkaita ei ollut paljoa, mutta lopulta yksi heistä erottui joukosta muita kirkkaammin. Tämä ehdokas oli osoittanut luotettavuutensa auroriosaston päällikkönä, hän oli kansan suosiossa ja osoittanut useaan otteeseen mielenkiintonsa velhomaailman tulevaisuutta kohtaan.
Useampaan otteeseen sankarin maineen saanut Maxxie Pepper vakuutti päättäjät, ja 11. maaliskuuta velhomaailma sai kuulla uuden ministerin valinnasta. Vähäisistä ehdokkaista virkaan oli valittu juuri Maxxie Pepper, jonka harteille asetettiin nyt suuret odotukset velhomaailman ohjaamisesta uuteen ja parempaan suuntaan.
